| Vaeltaja
Kävi kipu päälleni lailla pohjoistuulen
Kuin hyökynä yli ikuisuuden
Niin olin minä valmis jo luovuttamaan
Kunnes havahduin ääneen kuiskaavaan
Kai hän tuli takaa paikan ja ajan
Sanoi : Käyn seuranasi lähelle rajan
missä uni suutelee hereille valveen
ja sinä erotat totuudesta valheen
Vaeltaja, viivy vielä
Lue loitsusi ja näytä tietä
Vaeltaja, etkö tiedä?
Voit minut eksyneen kotiisi viedä
Hän näytti seudut, mistä olin tullut
Rikkiviisaat miehet ja seinähullut
Kaikki sanat ja teot, mitä niistä seuraa
Ihmislaumat marssi kuin teuraat
Hän kulki kanssani siunatut maat
Missä kukaan ei kohdannut Jumalaa
Oli vain tuuli, kivet, tuli ja puu
Ja hän kädessään puhuvat luut
Vaeltaja...
Näin aamulla auringon ensisäteen
Läpi houreen joku tarttui mun käteen
Sanoi : Taivaalle kiitos elämästä
Vastasin : Säästä sanat, kun et tiedä tästä
Vaeltaja...
Säv. ja san. Sami Ala-Lahti
|
|
| |
Mä tuun sateelta suojaan
Mä tuun suojaan sun varjosi alle
Ja niin kuin tapana on
Mull on neilikoita mun rakkaimmalle
Ja mä maistan inkiväärin
Mä tunnen sykkeen sun valtimoiden
Ja jos on tytöt mausteista tehty
Mä oon sukua sammakoiden
Ja kun sä vierelläin viivyt
Sä oot kaunein mun kylkiluista
Sä minut vihasta riisut
Riisut kaunoista kauan kannetuista
Ja kun mä sydämes kuulen
Niin mä tahdon vain olla hiljaa
Mä tahdon iloni aukeille käydä
Ja niittää onneni viljaa
Ja tulkoon talvi ja kylmä, tulkoon lumi ja jää
Tulkoon tuhat vuotta pimeää
Ei vuodenajoista vaikein meistä otetta saa
Me elonkorjuuta juhlitaan
Ja sinä kanssani valvot vielä
Kun öljylamppu yöhön nokea yskii
Kun valopetrooli sekoittuu
Ruusuveteen ja myskiin
Ja tämä tässä on meidän
Pieni pala maailmankaikkeutta
Muistikuvaa ja tunnetta suurta
Ajasta irronnutta
Tulkoon talvi ja kylmä….
Säv ja san Sami Ala-Lahti
|
|
Läpivalaistut
Joka kerta kun syksyssä tuoksuu talvi
Joka kerta kun lumeen peittyy maa
Minä hänet nään isänsä ateljeessa
Ullakolla polttamassa tupakkaa
Oli retkipatjan päällä vanha untuvapeitto
Kahvikupeissa vodkaa ja sitruunaa
Hiljaista kuin Jumalan kämmenellä
Kun rakkautemme tulvi ulos uomastaan
Muistan hänen rintansa kohoilleen
Yllä lantioiden syvänteen
Kun etsi elämä meissä
Tietään ihmiseen
Hän minua katsoi ja huokaukseen
Kaikki päättyi kuin aameneen
Läpivalaistuina rakkauteen
Hän oli alasti kaunis siinä hetken aikaa
Pitkät hiuksensa taipuivat kiharoille
Ja ihomme pintaan silloin matkalla aamuun
Työ rakkauden se tiivistyi pisaroille
Me kuin unessa löysimme ajan ja paikan
Missä rakkaus oli suurempi kuolemaa
Kun maapallo laahusti sohjoisin lahkein
Kohti pohjoisen talvea alkavaa
Ja sinun rintasi kohoilee
Yllä lantioiden syvänteen
Kun etsii elämä meissä
Tietään ihmiseen
Sinä minua katsot ja huokaukseen
Kaikki päättyy kuin aameneen
Läpivalaistuina rakkauteen
Säv ja san Sami Ala-Lahti
|
|
Rukoushuoneen portailla
Rukoushuoneen portailla väkeä
Vappupäivänä ei ollut
Liekö Luojan kansa tuo väkevä
Aattoillan kaljoitellut
Virsikirjasta sauhut väänsimme
Lainailimme Viitaa ja Linnaa
Riimit ja sitaatit
Äänsimme me lapset
Sinisaloimmillaan
Saat mun eleeni leuhkat
Ja mun hattureuhkat
Jotka sementtiä varistaa
Silloin syliisi kun mut otat
Rätit ja lumput
Tahdon harteilta karistaa
Rukoushuoneen portailla
Hetki aikaa rakastaa
Ja kun sammui se hehku sauhun
Mietit kerranko me täällä ollaan
Läpi ihos tunsin veresi pauhun
Kuin leikkivän kohtalollaan
Antaa mennä alamäkeen aina
Pulterit vierii ja kolisee
Vihkivettä kirkkaampaa vaina-
jille
Täältä harjulta solisee
Saat mun....
Voimme yksintein elää sitaatein
Ja sivulauseilla nilkuttaa
Vaan kun sydän on herkin
Tahdon huutomerkin !
Elää
Tahtomatta pilkuttaa
Saat mun.....
Säv ja san Sami Ala-Lahti
|
|
|
Mertakin sinisempi taivas
Lauantaina lokakuussa
Vuonna yhdeksän ja seitsemän
Istuin katuojan kulmabaarin pöytään
Ääreen kuohuvan ja viileän
Mä jostain kynän lainasin
Ja palan paperia jolle kirjoittaa
Ja pieni maailmankaikkeus
Tään korttelin
Mun eessäin aukeaa
Kun tuo vanha sisarkunta
Tirskuu pöydässä juorujaan
Vetää tikkua siitä
Kuka tänään saa
Ja kuka yksin nukahtaa
Ja mertakin sinisempi taivas
Ja multaakin mustempi maa
Mertakin sinisempi taivas
Meitä tuudittaa
Ja kuin kupletissa Tannerin
Saman kylän tyttöö ja poikaa
Rakkaus polttaa
Joka roihuaa
Mihin sydämet ankkuroidaan
Ja täällä keskikalja kuohuu
Kuin koskennielu keväisin
Ja tupakat palaa
Kuin suitsukkeet
Juhlassa sapatin
Ja mertakin sinisempi taivas…
Niin täällä on vaan etsijöitä
Jotka etsii elämää
Ei viinin vihkimiä öitä
Vaan sylin lämpimää
Ja mertakin sinisempi taivas…
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
|
Valosta varjoon
Pieni hetki ikuisuutta
Aikaa ohikiitävää
Ja sitä syvää hiljaisuutta
Joka iholleni jää
Sinä nukut syvää unta
Kun kuu käy varjoon maan
Ja valon vanha valtakunta
Päästää otteestaan
Hänet, joka katsoo kirkon takaa
Takaa tornin sen
Jonka vaskikellot saattaa
Ikilepoon ihmisen
Joka ajan syliin astuu
Päivämatkan tehtyään
Kaunis kiitos ja hyvää yötä
Henget huokaa ikävää
Valosta varjoon
Onnesta alhoon
Ihmissydämet käy
Ja minä savukkeeni poltan
Mietin koska katkeaa
Napanuora maaäidin
Poika kyyhyn povellaan
Ja kuu käy varjon takaa
Niin verkkaan radalleen
Varmasti kuin vuosisadat
Hautaa haaveet ihmisen
Valosta varjoon….
Ja joka varjoon kulkee
Se valoon käy
Ennemmin tai myöhemmin
Ja joka surun kantaa
Se ilon itkee
Viimein puhtain sydämin
Valosta varjoon…..
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
Minä ja Norma Jean
Tänä yönä linnuntietä
Uniin ja unelmiin
Missä Lady Day mun lauluni laulaa
Ja kanssani kaunis Norma Jean
Tanssii sen syntisen tangon
Kuin ei ois huomista luotukaan
Vain kesäleski ja maanantailapsi,
Kumpikin omillaan
Pianobaarissa maailman laidalla
Täällä kulmilla Rialton
Kun maan asemilta avaruuteen
Karkaa sonaatti kuutamon
Ja se tähtien sylistä luojansa löytää
Löytää paikan missä nukahtaa
Kun päivä päivän jälkeen maa ja taivas
Ovat kauempana toisistaan
Ja kaikki etsii rakkautta
Kaikki etsii lohdutusta
Oikeutta unelmiin,
Niin kuin minä ja Norma Jean
Enää viimeiset vaihtoaskeleet
Ja herra pianomies lopettaa
Ja viime tilkat kuohuviinin
Me laseihin kaadetaan
Norma Jean, hän korvaani kuiskaa:
Niin kai on helpompaa,
vaihtaa eilisen hopeat muistojen kultaan
ja menneitä rakastaa”
Ja kaikki etsii….
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
Arkienkeli
Hän astuu sisään baariin
Meille kättä heilauttaa
Antaa portsarille lantin
Jättää siivet narikkaan
Tiskin päähän laahustaa
Tulivettä tilaamaan
On leimattu kellokortti
Hei, nyt on aika tuulettaa
Sillä töitä on tehty
Saatettu kotiin eksyneet
Töitä on tehty
Siunattu sielut väsyneet
Hän meidän pöytää istuu
Ja sytyttää savukkeen
Sanoo : ”Ette usko
Että työ on rankkaa
Se mitä mä teen
Kun maan korvessa kulkee
Teidän ihmislasten tie
Minun työni on olla se
Joka viimein perille vie
Ja mä työni oon tehnyt
Niin kuin mä lupasin
Ja mä työni oon tehnyt
Niin kuin enkelin pitääkin
Ja kuka piru aina muistais meitä
Herran arkienkeleitä…”
Hän tilaa toisen ja kolmannen
Sanoo : ” Se rankinta on
Olla suojelustöissä lasten kanssa
Se on urakka mahdoton
Sillä meilläkään ei aina riitä henkilökuntaa
Kun pätevyyttä vaaditaan
Ja siinä parhaallekin virheitä sattuu
Kun lapsia paimentaa
Ja mä työni oon tehnyt
Lakkouhatta ja liitotta
Mä työni oon tehnyt
Saamatta pomon kiitosta ”
Ja kuka piru aina muistais heitä…
Ja hän työnsä on tehnyt
Tehnyt suurin sydämin
Hän työnsä on tehnyt
Niin kuin enkelin pitääkin
Ja kuka piru aina muistais heitä
Herran arkienkeleitä
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
Leijonanharja
Sinä rakkaani Leijonanharja
Sinä vieläkö kaunein oot
He vieläkö jälkeesi huutaa
Kuin sudet kuutamoon
Onko vielä sun hiuksesi viljaa
Ja huulesi vadelmaa
Lanteesi liike kuin meren kuohu
Ja vartesi katajaa
Kylän juopot sua vieläkö kiusaa
Kun baari suljetaan
Kun ne suruun suljetuin sieluin
Kärsii kaipuunsa krapulaa
Ne vieläkö pihalla laulaa
Vieläkö kaikuu satumaa
Kuin sielunmessu ja viimeinen henkäys
Ennen kuolemaa
Sinä rakkaani Leijonanharja
Sua täällä kaivataan
Ja sun silmies tähden tänä yönä
Me juhlaa jatketaan
Ja mun sydän paloi loppuun
Kuin hehku tupakan
Ja rakkauden tuhkakuppiin
Mun nähtiin sammuvan
Tääll’ on monta samanlaista
Jotka elämän kompostiin
Kaatui matkalla liian suurisuisiin
unelmiin
Sinä rakkaani Leijonanharja
Susta vieläkin unta nään
Elämäni karttalehdillä
Eksyneenä ikävään
Ja hei rakkaani Leijonanharja
Tänään malja nostetaan
Tänään surun vedet sameat
Iloksi tislataan
Sinä rakkaani Leijonanharja…..
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
Hyvää matkaa, herra Jones
Teki takin sulista ja höyhenistä
Ja päätti opetella lentämään
Hän tahtoi lentää sinne mistä
Haaveet saapuu tähän elämään
Aamuauringossa parvekkeella
Hän laittoi takin harteilleen
Tänään miehet, naiset porrastasanteella
Kertoo hänen viimein tähtiin lähteneen
Ja vielä lapsen silmin nään
Kun hän siivillensä nous
Hyvää matkaa, herra Jones
Päivät kului, vuodet vaihtui
Ja herra Jones, hän vain unohtui
Siivistä ihmisen niin vain lumous haihtui
Puheet porrastasanteella vaimentui
Ja vielä lapsen silmin nään…
Silti joka yö kun alan laulun uuden
Lyijykynän isken kiinni paperiin
Herra Jones, hän saapuu,
Kertoo salaisuuden
Siitä kuinka sulat kasvaa sydämiin
Ja vielä lapsen silmin nään….
…Tein takin sulista ja höyhenistä
Ja päätin opetella lentämään….
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
Pullonpyörittäjät
Markkarengissä kompassiruusu
Ja toppa täynnä tupakkaa
Keinuvipujen ei kilinä kuulu
Kun laittaa mankan pauhaamaan
Niin sitä huttua samaa
Jota silloin me kuunneltiin
On juoni tuttua kamaa
Tosin tarinaa me muunneltiin
On kylänraitilta tytöt ne
Kauan sitten kadonneet
Ne, jotka poikain silmiin
On kyyneleitä padonneet
Ei tehtävää ei, ei totuuttakaan
Ei viatonta suudelmaa
Ei tehtävää ei, ei totuuttakaan
Pullo ringissä pyöriä saa
Tämä elämänsyrjä on huolillaan
Vain lasin täydeltä seissyttä vettä
Kuin laskisanko murhetta puolillaan
Hirttoköyttä ja perkelettä
Ja kun mä talooni pääsen
Mä usein sinne ullakolle kipuan
Ja kivi joka sydämelle jää
Sen myötä kuvasi pois vipuan
Kun kylänraitilla puihin
Tuuli laittaa tupiaan
Niin tulee, menee vain rakkaus
Eikä kysy lupiaan
Ei tehtävää ei, ei totuuttakaan….
Säv ja san Sami Ala-Lahti |
|
Variksen selässä kuuhun
Pienen tytön leija sirppiin kuun
Kerran tarttui kii
Ja sitä saatu ei irti
Vaikka kuinka kiskottiin
Kuu kulki yli pihan
Ja veti meitä perässään
Kunnes varis ilmaan nousi
Tuo tyttö selässään
Ja hän huusi meille:
Nyt suuntana on kuu!
Äidille sanokaa, että
Kotiin pian tuun
Hän lensi variksen selässä kuuhun
Yli iltataivaan tummansinisen
Variksen selässä kuuhun
Taivaanrantaan kauas kadoten
Tyttö kuulta leijansa tahtoi
Perille päästyään
Kuu hänelle kertoi
Olleensa kauan yksinään:
”Ei maasta seuraa saa
Kun painaa murheet sen
Mutta kun olet täällä
Olen hetken onnellinen
Nuku luonain yö
Ja kun aamu ennättää
Lintu tuo äidin luo
Sut lennättää”
Hän lensi….
Tyttö palasi aamulla kotiin
Ja kuu matkallaan
Täydeksi kasvoi
Ja painui horisontin taa
Sirppi kuun niin se voidaan
Tieteellä selittää
Mutta tyttöä oottaa kuu
Joka leijaa lennättää
Hän huusi meille:
Nyt suuntana on kuu!
Äidille sanokaa, että
Kotiin pian tuun
Hän lensi….
San ja säv Sami Ala-Lahti |
|
